Luomumunia

Vasen alakoukku. Oikea suora. Väistö ja heti toinen perään. Jalat toimivat kuin mutkaton koneisto. Minua ei pysäytä mikään.

Havahdun ajatuksistani vihanneshyllyjen väliin. Toisessa kädessä kauppalappu ja toisella pitelen ostoskärryjä. Luen ostoslistaltani puuttuvat tavarat ja siirryn kylmähyllyille. Kananmunia, mies tarvitsee kananmunia. Pelkästään jo niillä eläisi, mutta lääkäri kielsi. Voi tulla vaikka syöpä. Ei niistä ennenkään mitään syöpiä ole tullut. Isä tapasi syödä niitä rasiallisen päivässä ja eli hyvän ja pitkän elämän 60 vuotiaaksi asti. Siihen tähdätään.

Olen kirjoittanut listaan maidon, mutta vetänyt sen yli. Juon vain vettä. Vesi on Jumalten eliksiiri. Se kantaa pitkälle. Kalsiumia saan tableteista tarpeeksi.

Kananmunien lisäksi ostan purkkihernekeittoa. Se on ravitsevaa ja sisältää paljon proteiinia. Todella hyvää treenaajalle. Hieman se pierettää, mutta vain minä itse olen niitä hajuja haistelemassa. Olen suuntaamassa jo kassaa kohti, kunnes tajuan, että pelkkä hernekeitto on yksinään aika kamalan makuista. Koukkaan vielä lihatiskin kautta ja nappaan mukaan paistijauhelihaa. Varsin toimiva yhdistelmä.

Kassalla on taas sama neiti kuin viimeksi. Huikkaan nopeasti tervehdyksen ja vilkaisen päin. Puhuminen ei oikein ole minun juttuni.

Sade on juuri lakannut. Mahtava ilma. Aukaisen pyöräni lukon ja laitan repun selkääni. Tuo mukavaa vaihtelua polkemiseen, kun on taakkaa mukana. Eilinen meni hieman laiskotteluksi, joten päätän nyt mennä kotiin pidempää reittiä. Singahdan puolessa välissä matkaa pikatien reunaan, koska siellä ei tarvitse välittää liikennevaloista. Autot ajavat satasta ohitseni tööttäillen. Kuskit kiroavat äänettömästi. Polkisivat myös pyörällä niin saisivat liikuntaa ja happea aivoille.

Pienenä minulle toitotettiin, että aivot tarvitsevat happea toimiakseen. Imaisin pieniä sihahduksia vappuilmapalloista, mutta se ei tuottanut toivottua tulosta. Sain vain päänsärkyä ja huonoa oloa. Myöhemmin äiti kielsi minulta ilmapalloleikit todeten ne joidenkin tutkimusten mukaan vaarallisiksi. Äiti aina uskoo uusimpia tutkimuksia. Ihan kuin ne tutkijat olisivat Jumalasta seuraavia. Eivät ne tuomitse eläviä ja kuolleita.

Pyörä on varastossa ja ostokset jääkaapissa. Palaan vielä ulos ja venyttelen reisilihaksia sekä pohkeita. Muistan samalla, että unohdin ostaa banaaneja ja vichyä. Huomenna voi treeni tuntua.

Tänään on tärkeä päivä. Ottelen Ruotsin mestaria vastaan. Onneksi se on aika mitätön kaveri, helppo voitto.

Söin aamupalaksi puolen rasiallista kananmunia. Laitoin sekaan hieman vettä, jotta seos on vähän juoksevampaa. Taistelen kakomisreaktion yli joka kerta. Tässä tapauksessa se tarkoittaa jokaista treenipäivää, eli noin 5 kertaa viikossa.

Matsi alkaa kohta. En ole jännittynyt, pikemminkin innostunut. Tiedän voittavani. Olen nähnyt valokuvia ruotsalaisesta, aivan toista maata kuin minä. Nimeni kuulutetaan ja kävelen itsevarmasti kehään. Hymyilen tahattomasti. Toiseen nurkkaan syttyy valo ja ruotsalainen kävelee kohti. Näen valon takaa vain silhuetin. Ruotsalainen astuu kehiin ja hän on valtava. Olin arvioinut väärin. Tunnen luun kurkussa ja yritän ryhdistäytyä.

 

Kello soi. Ruotsalainen ampaisee lujaa kohti nyrkki sojossa. En kerkeä reagoimaan mitenkään ja tunnen nyrkkeilyhanskan painautuvan vasenta poskeani vasten.

Tuomari laskee sormillaan ja huudahtaa kymmenen. Tappio tuli. Kuulen päässäni isäni sanovan rasiallinen kananmunia päivässä. Ensi kerralla haen luomumunia Tarmolta. Niillä voitetaan.